Uutislistaukseen

Kuvassa Markus Juutila.

Pastori Markus Juutilan esittely

8.7.2021 07.59

Oletko jo tutustunut uuteen pastoriimme Markukseen? Esittely on julkaistu Laurin Viestissä toukokuussa 2021. 

Se om moro!

Olen Markus Juutila, 26-vuotias maatilan poika Hattulasta. Valmistuin nyt toukokuun alkupäivinä teologian maisteriksi Helsingin yliopistosta. Minut vihittiin papiksi helluntaina 23.5. eli viime sunnuntaina ja aloitan työt Janakkalassa kesäkuun alusta. Se, miten päädyin juuri Janakkalaan töihin, onkin veikeä tarina. Kaikki alkoi eräänä helmikuisena aamupäivänä. Istui Helsingin kämpällä tietokoneen ääressä ja selailin kirkon työpaikkailmoituksia. Äkkiä puhelimeni rupesi soimaan. Kyseessä oli vieras numero ja ajattelin sen olevan lehtimyyjä. Jokin ääni kuitenkin sanoi sisälläni, että nyt vastaat. Vastasin puheluun tuttuun tapaan: “Juutila”. Vastaukseksi sain: “täällä Pekka Riikonen Janakkalan seurakunnasta hei”. Siinä meinasi nuori mies pudota tuoliltaan. Niin asia johti toiseen ja tässä sitä ollaan. Luojan suunnitelmat meitä varten ovat toisinaan yllätyksellisiä, eikö vain? 

Perheeseeni kuuluu parempi puoliskoni Saara, jonka kanssa pidämme majaa Parolassa. Opiskeluvuodet tuli vietettyä pääkaupunkiseudulla. Siellä huomasimme, ettei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella: sielun koti on Hämeessä. Oma hengellinen taustani on kansankirkollinen. Usko on ollut läsnä elämässäni niin kauan kuin jaksan muistaa. Kuitenkin rippikoulun jälkeinen isoskoulutus ja useamman vuoden mittainen isosura juurruttivat minut seurakuntaan. Siellä koin olevani rakastettu ja hyväksytty juuri sellaisena kuin olen. Tähän seurakunnassa tulisi aina pyrkiä! 

Ennen opiskeluita toimin nuorisotyönohjaajan viransijaisena ja olen jokaisena opiskelijakesänäni ollut kesäteologina. Lisäksi olen tehnyt paljon vapaaehtoistyötä. Seurakunnan arki ja juhla ovat siis tulleet tutuiksi. 

Töiden lisäksi vapaa-ajalla tulee tehtyä yhtä sun toista. Olen intohimoinen kiekkomies. Harrastan lätkää mukavassa höntsäporukassa, ja Kerhon oranssi sydän sykkii rinnassa vahvana. Jääkiekon lisäksi kuntosalilla tulee kesytettyä rautaa ja erilaisia luontoreittejä kulutettua lenkkeilyn merkeissä. Rakastan myös lukemista ja erityisesti historialliset teokset ovat lähellä sydäntäni. Haaveenani onkin joskus tulevaisuudessa jatkaa opintojani väitöskirjan muodossa. 

Hämäläisyydestä huolimatta Janakkala on, syystä tai toisesta, jäänyt hieman vieraammaksi paikaksi. Tämä on hassua sikäli, koska olen suurimman osan elämästäni asunut vain pikaisen ajomatkan päässä. Tämän tulen kuitenkin korjaamaan ensi tilassa ja tarkoituksenani on ensimmäisinä työviikkoina tehdä Janakkalaa tutuksi. Eli jos näet punaisen Volkswagen Upin huristelemassa pitkin kylänraittia, niin kyseessä on todennäköisesti allekirjoittanut.

Toivottavasti korona saadaan taltutettua mahdollisimman pian ja pääsisimme tutustumaan. Seurakuntalaisten olisi aika oleellista tuntea pappinsa ja papin seurakuntalaisensa. Jos tunnistat minut “kylillä” niin tule rohkeasti jutulle. Minun kanssani voi puhua oikeastaan mistä vain: Jeesuksesta, jääkiekosta, säästä tai uskon salaisuuksista. Aurinkoista ja siunattua alkukesää juuri sinulle. Tapaamisiin!