Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Janakkalan Pyhän Laurin kirkko on viimeisin Hämeen keskiaikaisista kivikirkoista ja se on otettu käyttöön noin vuonna 1500. Kirkon rakennuttajana pidetään Åke Tottia, joka oli tuohon aikaan Hämeen linnan isäntä. Kirkon ulkoseinässä on yhä nähtävissä kolme Tott-suvun vaakunaa.
Perimätiedon mukaan tälle paikalle rakennettiin ensimmäinen kirkko jo 1200-luvulla ristiretken jälkeen. Puusta tehty kirkko sijaitsi todennäköisesti nykyisen kellotapulin edessä.
Jo kauan ennen ensimmäisen kirkon rakentamista Janakkalan kirkon ympäristö on ollut hämäläisten pyhä paikka ja kokoontumisten keskus. Kirkonmäeltä etelään avautuu katsojan eteen kaunis ja hyvin vanha kulttuurimaisema. Räikälänjoen takaa siintävällä Hakoisten linnavuorella on sijainnut pakanuuden aikainen muinaislinna.
Kirkonmäen läheisyydessä, nykyisellä Laurinmäen luonto- ja museoalueella sijaitsee muinainen Laurin lähde, joka yhä edelleen pulppuaa kirkasta vettä. Tämän lähteen ympärillä on ollut pakanuuden aikana Taara-jumalalle omistettu uhrilehto. Taikojen teko lähteellä jatkui vielä pitkään Laurinmessupäivänä eli 10. elokuuta järjestettyjen markkinoiden yhteydessä, kunnes tuomiokapituli kielsi markkinat 1700-luvun alkupuolella.
Laurin lähteen nimi tulee Janakkalan keskiaikaisen suojeluspyhimyksen Pyhän Laurentiuksen nimestä. Tälle pyhimykselle on omistettu myös tämä Janakkalan kirkko. Kertoman mukaan arkkidiakoni Laurentius poltettiin halstarilla Roomassa kristittyjen vainon aikaan, kun hän oli piispan käskystä myynyt kirkon kalleudet ja jakanut rahat köyhille.
Pyhän Laurentiuksen, suomalaisittain Laurin, maine levisi kristinuskon mukana niin, että monet kirkot Suomessakin pyhitettiin hänelle. Laurin puoleen käännyttiin palohaavojen, kuumeen, noidannuolen ja kiirastulen vaivoissa sekä tulipalon sattuessa. Lauri oli myös köyhien, kirjastonhoitajien, palosotilaiden, kokkien, leipureiden, koululaisten ja majatalonpitäjien pyhimys.
Kirkkomme esineistössä on säilynyt monia jälkiä sen menneisyydestä, mm. eräitä keskiaikaisia pyhimysveistoksia. Alttarilta oikealla on nähtävissä Pyhää Lauria esittävä tamminen yhdestä puusta tehty veistos. Se on peräisin 1300-luvun alkupuolelta ja tehty Gotlannissa.
Oikealla kuorin seinässä on 1400-luvulta peräisin oleva ristiinnaulitun kuva, krusifiksi, joka kunnostettiin vuonna 2000. Alttarin vasemmalla puolella on niin ikään 1400-luvulta oleva Pyhää Olavia esittävä veistos. Samalta vuosisadalta on peräisin kirkon takaosassa, oven vasemmalla puolella oleva Pyhä Tapani -veistos, joka palasi kansallismuseosta kirkkoomme vuonna 1998. Krusifiksi sekä Pyhän Lauri, Pyhä Olavi ja Pyhä Tapani -veistokset ovat todennäköisesti olleet jo nykyistä edeltävässä kirkossa. Tapaniveistoksen vieressä oleva lähetyskynttelikkö "Elämän puu" on laivapotkuritehdas Finnscrewn lahjoittama.
Kirkon pohjoissiipeen sijoitettu Jaakob vanhempaa esittävä veistos on tehty 1500-luvulla. Muut kirkkomme vanhat veistokset ovat kansallismuseon suojissa.
Kirkon saarnatuoli on peräisin 1660-luvulta. Samalta vuosisadalta ovat myös Uggla-, Brunow-, Stierncreutz- ja von Franck -sukujen aatelisvaakunat, jotka ovat kartanoita hallinneitten sukujen hautavaakunoita.
Kirkon kynttiläkruunut on saatu lahjoituksina. Vanhin, kirkon keskiristillä oleva messinkinen kruunu on peräisin 1700-luvulta.
Kirkko rakennettiin aikanaan suorakaiteen muotoiseksi ja sen sisäkatto oli holvattu tiilestä. Runkohuoneeseen liittyi alttarin vasemmalla eli pohjoispuolella sakaristo, eteläpuolella ja länsipuolella on mahdollisesti sijainnut asehuone.
Suurimmat muutokset kirkko koki 1800-luvun puoleenväliin tultaessa, jolloin rakennettiin kirkon särmikäs sakaristo ja kirkko muutettiin ristikirkoksi Engelin ja Lohrmanin piirustusten mukaan ja sen yleisilmeeksi tuli empire-tyyli. Kirkon alttaritaulun "Jeesus ristillä" on maalannut B. A. Godenhjelm vuonna 1851.
Kirkko muutettiin 1900-luvun alussa jugend-tyylin mukaiseen asuun arkkitehti Armas Lindgrenin johdolla.
Kirkko palautettiin aikaisempaan tyyliasuun vuonna 1933 professori Carolus Lindbergin suunnitelman mukaan, mutta jo seuraavana vuonna tulipalo turmeli urut ja kirkon sisäosat niin, että uusi korjaustyö oli edessä.
Sakastissa tehtiin perusteellinen korjaus vuonna 1982.
Vuosina 1992–1993 kirkon sisätiloissa tehtiin arkkitehti Erkki Pitkärannan suunniteIman pohjalta perusteellinen uudistustyö. Kirkon kuoriosa kalustettiin nykyisiä tarpeita vastaavaksi, muun muassa alttaripöytä tuotiin irti seinästä niin, että pappi voi ehtoollista toimittaessaan seistä alttaripöydän takana. Saarnatuolin korjauksen yhteydessä monien maalikerrosten alta paljastui vanhoja maalauksia. Saarnatuoli päätettiin konservoida. Sen värien mukaan koko kirkko maalattiin uudelleen.
Kirkkomme neljännet urut ovat vuodelta 1993. Urut on rakennettu Janakkalassa Martti Porthanin urkurakentamolla. Ne ovat täysmekaaniset, 40-äänikertaiset ja edustavat pohjoissaksaIaista barokkityyliä. Niiden esikuvana on ollut vuonna 1660 valmistunut soitin. Uruissa on lähes 3000 pilliä, pienimmät 10 mm ja suurimmat yli 5 m pitkät.
Vuonna 1785 valmistunut kellotapuli on kuuluisan kirkonrakentaja Martti Tolpon työtä. Aikaisempi kokonaan puinen kellotapuli oli rakennettu 1600-luvun puolivälin jälkeen. Kirkonkellot ovat 1600 ja 1700-luvuilta.
Kirkkomme tekstiileistä vanhimmat ovat 1930-luvulta. Suurin osa tekstiileistä on saatu lahjoituksina.
Pyhän Laurin kirkkoa ympäröi kaunis hautausmaa, jonka käytäviä kulkiessa voi kuulla monisatavuotiasta historian havinaa 1700-luvulta alkaen. Keskiajalla vainajat haudattiin kirkon lattian alle. Tämä päättyi Janakkalassa 1700-luvun loppuun mennessä. Vanhojen hautojen ympärillä olevat rauta-aidat tai ketjut muistuttavat ajoista, jolloin muistomerkkejä suojattiin eläimiltä. 1900-luvun puoliväliin saakka lukkarin ja suntion palkkaetuihin saattoi kuulua "hautausmaiden heinät ja hautausmaiden laiduntaminen". Aitoja varten haudoille rakennettiin kiviset sokkelit. Puuaidat lahosivat vähitellen pois, vain rauta-aidat jäivät. Tästä sai alkunsa hautojen reunakivikulttuuri. Hautausmaan vanhimmat hauta-alueet sijaitsevat kirkon ympärillä. Ne muodostavat historiallisesti ja kulttuurillisesti merkittävän museohauta-alueen, joka on rauhoitettu säilytettäväksi sellaisenaan.
Seurakunnalla on tämän kirkon lisäksi kirkot myös Tervakoskella ja Turengissa.
Vuosisatojen ajan on tänne Pyhän Laurin harmaakivikirkkoon kokoonnuttu kuulemaan Jumalan sanaa. Edelleen sunnuntaisin kello 10 on täällä jumalanpalvelus, jonne toivotamme teidät kaikki tervetulleiksi.
Seurakuntamme monista tilaisuuksista ja tapahtumista saa tietoa nettisivustolta www.janakkalanseurakunta.fi ja Turengin seurakuntakeskuksen yhteydessä sijaitsevasta seurakuntatoimistosta.
Tämän esittelyn päätösrukouksen myötä Janakkalan seurakunta toivottaa siunausta elämäänne ja turvallista matkaa.
Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua.
Herra valistakoon kasvonsa sinulle
ja olkoon sinulle armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi
ja antakoon sinulle rauhan. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Aamen.