Yhteisten asioiden hoito kiinnostaa – maailmankuva avartuu

Hyvikkälän Haapaniemessä koko ikänsä asunut Satu on maanviljelijä. Koulutukseltaan on hän agrologi (AMK). Työpäivät kuluvat sisarusten kanssa yhteisomistuksessa olevalla sukutilalla lypsykarjan parissa pääasiassa navettatöitä tehden.
– Jonkin verran aikaa menee myös tilan erinäisiin kirjanpitotöihin, Satu kertoo. 

Vapaa-ajalla Satu lenkkeilee koiran kanssa ja liikkuu luonnossa. Hän soittaa alttotorvea Leppäkosken puhallinorkesterissa ja harrastaa myös käsitöitä ja käsillä tekemistä. Luottamustoimia on kertynyt pitkä liuta niin seurakunnassa, kunnassa, yhdistyksissä ja maatalouteen liittyen.
– Olen mukana muun muassa Maaseutunuorten toiminnassa.

Janakkalan seurakunnan toiminta on tullut Satulle tutuksi ja lapsuudessa, jolloin hän osallistui Rantalahdessa lasten ja nuorten leireille. Rippileirin jälkeen kutsui myös isostoiminta. Tuolloin seurakunnan toiminnassa kiinnosti se, että muita samanikäisiä oli koolla ja toiminnan tiedettiin olevan mukavaa.

Seurakuntavaaleihin hän lähti ehdokkaaksi, koska yhteisten asioiden hoito kiinnostaa ja luottamustehtävissä näkee seurakuntalaisen näkökulmasta toista puolta eli kirkon hallintoa.
– Varsinkin neuvostossa sitä näkee laajasti. On kiinnostavaa nähdä mitä kaikkea on asioiden ja toiminnan taustalla. Se avartaa maailmankuvaa, Satu pohti.

Seurakunnassa Satulle on tärkeää yhteisöllisyys ja se, että seurakunta tarjoaa monenlaisille ja -ikäisille ihmisille mahdollisuuksia kokoontua yhteen. Erityisen tärkeänä hän pitää nuorille järjestettävää toimintaa.
– Nuorten toiminta on täällä ollut hyvää ja aktiivista ja se pitää säilyttää. Koska Janakkala on kaksi taajamainen kunta, seurakunnan nuorisotyö yhdistää nuoria todella paljon rippikouluiässä ja sen jälkeen.

Nuoria pitäisikin yrittää innostaa enemmän tulemaan mukaan myös luottamustoimiin. Käytännössä siinä on isoja haasteita, kun opiskelut vievät nuoria toisille paikkakunnille.

Kehittämiskohteena Satu näkee seurakunnan vapaaehtoistyön, johon kaikkien halukkaiden pitäisi olla helppo osallistua omien mahdollisuuksien mukaan.
– Seurakunnassa on erilaisia vapaaehtoistöitä eri ihmisille, vaikkapa viikoittain tai satunnaisesti päivä silloin toinen tällöin. Tärkeää olisi saada tätä tietoa leviämään mahdollisimman laajasti.
–Tärkeitä ovat myös kulttuurihistorialliset kohteet. Niitä toki myös lain mukaan suojellaan, mutta myös seurakunnan pitää huolehtia siitä, että kirkot ja niiden ympäristöt ovat olemassa ja arvoisessaan kunnossa myös tulevaisuudessa, Satu miettii.

Haastattelu on julkaistu Laurin Viestissä 17.8.2023