Oli tiedossa rauhallinen lauantaipäivä: vähän pyykinpesua, pieniä kotihommia, Joukolla iltapäivällä muutaman tunnin päivystys lennostossa ja minulla kahvivieraana Steven Ttopoqogo, jota olen opettanut vuosia sitten kansallisten kääntäjien kurssilla. Aamiaisen jälkeen pyykkien pyöriessä koneessa kävin puutarhassa hakemassa vähän kukkia maljakkoon ja salaattia kasvimaalta.

Pyykkiä ripustaessani sain puhelun SIL:n aluekeskuksesta Wewakista, pohjoisrannikon kaupungista. Pirkko Luoman, vielä kotimaankaudella olevan raamatunkääntäjän paikallinen työtoveri, Sam, oli tulossa Ukarumpaan heprean kurssille. Hän oli aikonut matkustaa laivalla ja autolla ja saapua perille vasta alkuviikosta, mutta kun SIL:n lentokone sattui olemaan Wewakissa ja lähdössä paluumatkalle ilman matkustajia, hän tulisikin jo nyt. Samalla koneella tulisi myös Hilkka Arminen, toinen suomalainen kääntäjä, jonka luulimme tulevan vasta torstaina.

Ongelmana oli se, että Samin tulosta ei täällä päässä tuntunut tietävän kukaan, ja majoitustoimisto on auki vain arkipäivisin. Niinpä monien puhelinsoittojen jälkeen päätimme majoittaa Samin toistaiseksi Pirkon tyhjään taloon ja kutsua sekä Samin että Hilkan syömään lauantaina ja sunnuntaina — myös kaupat ovat näet kiinni viikon-loppuisin. Onneksi olimme varanneet ison broilerin viikonloppuruuaksi ja ostaneet kaupasta ja torilta aika paljon juureksia ja vihanneksia, vaikka mitään välitöntä tarvetta niille ei näyttänyt olevan. Olimme rukoilleet aamulla, kuten useasti muulloinkin, että Jumala siunaisi kaikkia niitä, joiden kanssa tulemme päivän kuluessa tavalla tai toisella tekemisiin. Ja olen joskus kuullut sanottavan, että kun rukoilee siunausta jollekulle, on hyvä olla valmis itsekin olemaan osa rukousvastausta! 

Päivästä tulikin siten vähän suunniteltua kiireisempi. Joukon lähdettyä töihin tein valmistelut päivällistä varten, ja kun Steven Ttopoqogo tuli kahville, saatoimme keskittyä juttelemaan niin hänen kieliprojektistaan kuin muistakin yhteisistä kiinnostuksen kohteista. Steven, joka on jo kolmannen polven raamatunkääntäjä, tekee Vanhan testamentin kääntämisen lisäksi guhu-samanen sanakirjaa, ja haluaisi myös kirjoittaa kieliopin lähinnä oman kielensä puhujia varten. Stevenin kaksi isompaa lasta tuli hänen kanssaan, ja myöhemmin Betty-vaimon mukana tuli myös kaksi pienempää, jotka eivät olleet aiemmin käyneetkään ”Liisa-mummin” luona.

Viiden paikkeilla Jouko toi lennoston pikkubussilla Hilkan ja Samin perille. Myöhemmin ruokapöydässä oli mielenkiintoista kuulla heidän kummankin kuulumiset urimin ja uratin käännöstyön tämänhetkisestä tilanteesta. Vieraiden lähdettyä pääsimme vielä saunaankin, ja totesimme: oli ollut hyvä päivä.

Viime kirjeessä mainitsimme, että jos saisimme viisumimme ajoissa, lähtisimme käymään Suomessa. Viisumit tulivatkin muutama päivä ennen aiottua matkaa, joten emme joutuneet vaihtamaan lento-lippujamme. Olimme Suomessa touko-kesäkuussa jokseenkin tasan neljä viikkoa, ja tapasimme lähinnä meidän molempien sukua. Erityisen paljon aikaa vietimme Joukon pienten lastenlasten, Markuksen ja Marian kanssa, ja pääsimme käymään myös Joukon pojan ja miniän uudella mökillä Pyhtään saaristossa. Minun isäni oli Pirkkalan terveyskeskuksessa, mistä hän on nyt päässyt taas kotihoitoon.  Hänen tervey-tensä on kuitenkin heikompi kuin keväällä.

Joukolla oli myös ylioppilasluokkansa 50-vuotisjuhla ja 70-luvun alussa Tansaniassa työskennelleiden tapaaminen, minulla taas opiskelija-aikaisen ystäväryhmän kokoontuminen - tärkeitä tapaamisia kaikki nämäkin. Koska tämä oli vuosiloma, meillä ei ollut mitään työvelvoitteita, mikä olikin hyvä, sillä ei meiltä juuri olisi liiennyt energiaa työasioille. Oma kotimme on vuokralla, mutta saimme vuokrata asuttavaksemme pienen kaksion Lähetystalolta Helsingissä.

Juhannusaattoillan ja -yön vietimme matkalla Hongkongiin, missä sitten kiertelimme päivän ja kävimme mm. Victoria Peakilla. Jos Suomessa ei ollut kovin lämmintä, niin Hongkongissa oli senkin edestä! Seuraavan yön lensimme sitten eteläisen pallon-puoliskon talveen. Tosin Cairns on vielä tropiikin alueella ja sen ”talvi” on hyvin miellyttävä. Majapaikkaan pääs-tyämme olimme sitten lomasta ja paluumatkasta niin uupuneita, että vuorokauden sisällä nukuimme 18-19 tuntia!!!

Töihin olemme päässeet kiinni hyvin. Joukoa ovat työllistäneet hiljakkoin päättyneen lukutaitotyön STEP-kurssin osallistujien kotiinkuljetus ja Uusien testamenttien käyttöön-ottojuhlien lentokuljetusten suunnittelu. Liisalla on oman kielioppiprojektin lisäksi tiedossa pari konsultointitehtävää.

Terveisin Liisa ja Jouko