Berghällit 24.2.2007

On meillä ollut aikaa vähän hengähtääkin. Flunssa tosin yrittää myös iskeä.

Asiat ovat täällä sujuneet totuttuja latujaan. Useimmat raamatunkääntäjät ovat tällä hetkellä kyläjaksolla tullakseen takaisin maaliskuun lopulla alkavaan, joka toinen vuosi pidettävään SIL:n konferenssiin.

Marraskuisella Laen-matkallamme jouduimme ryöstön kohteiksi, kun lähellä kaupunkia noin kymmenen nuoren miehen joukko pysäytti automme ja vaati rahaa. He veivät samalla pari verkkokassia, ja mukanamme ollut toinen pariskunta menetti kameransa. Eihän se mikään miellyttävä kokemus ollut, mutta ei niin traumaattinenkaan kuin olisi voinut kuvitella. Tosin levon kannalta tuo viikonloppu ei ihan vastannut odotuksia!

Saman kuun lopulla lensimme sitten tunnin matkan länteen, Mount Hagenin kaupungin lähelle. Siellä on maan ehkä paras raamattukoulu, CLTC (Christian Leaders’ Training College), josta Liisan kyläsisko Wadayak valmistui. Hänen kurssinsa pituus oli neljä vuotta, josta yksi vuosi oli käytännön harjoittelua oman kieliryhmän parissa. Toivomme, että hän voisi antaa oman panoksensa alueen hengelliseen elämään ja tärkeään oman kielen opetukseen.

Tapaninpäivän jälkeen lensimme lyhyelle lomalle Wewakin kaupunkiin maan luoteisrannikolle. Kaupunki on Sepikissä toimineiden ja toimivien raamatunkääntäjien (suomalaisista mm. Tarja Ikäheimonen, Lockit, Pirkko Luoma, Hilkka Arminen ja Seija Meinander) aluekeskus. Wewakin SIL:n keskus pystyykin majoittamaan enemmän ihmisiä kuin monet muut keskukset. Raamatunkääntäjät voivat tarvittaessa tulla sinnekin työskentelemään kieliavustajien kanssa. Joulun välipäivinä keskuksessa oli hiljaista. Saimme levätä ja tutustuimme mm. toisen maailmansodan lopputapahtumiin Papua-Uudessa-Guineassa. Kaupunki oli japanilaisten viimeinen tukikohta. Australialaiset valtasivat sen sodan loppuvaiheessa. Nuorison uudenvuoden juhlinta muistutti pamauksineen meikäläistä juhlintaa, ja ambulanssikin joutui töihin vähän yli puolen yön.

Tammikuun puolivälissä oli folopankielisen Uuden testamentin käyttöönottojuhla. Se pidettiin metsäisessä tiettömässä maastossa vuoristoalueella Mount Tawassa tunnin lentomatkan päässä Ukarumpasta lounaaseen. Paikka on tunnettu vaikeista sääoloistaan, ja niitä silmälläpitäen oli ajankohtakin valittu. Lohduttelin raamatunkääntäjiä sillä, että omalla kahden vuoden ja n. 12 raamatunkäännösjuhlan kokemuksellani voin sanoa, että aina on päästy perille ja juhlat hoidettu suunnitelmien mukaisesti. Pitää vain olla uskoa...

Aluksi oli suunniteltu, että 28 juhlavieraan lennättäminen hoidetaan 9-paikkaisella Islanderilla ja 5-paikkaisella Cessna 206:lla kahtena lentona Aiyurasta (Ukarumpa) Mount Tawaan ja sitten koneet jäävät kahdeksi yöksi paikoilleen tuodakseen vieraat takaisin. Mutta lopulta vielä kaksi Cessna 206 -konetta toi vieraita mennen tullen itse juhlapäivänä 16.1. Ja niin siinä vain kävi, että Herran hyvässä hoidossa kaikki lennot onnistuttiin lentämään sateista huolimatta, kuran roiskuessa Mount Tawan rosoisella kentällä. Lentäjien kokemus ja nykyiset hyvät paikannuslaitteet (GPS) olivat arvossaan. (Kuva: Craig Campbell).

Itse juhlijat vähät välittivät sateista. Paikalla oli noin 700 osanottajaa, toiset jopa kolmen päivän kävelymatkan päästä. Paikalliset ihmiset osaavat itse järjestää juhlansa, ja ne ovat näyttäviä perinteisine tansseineen ja kuvaelmineen. Niin nytkin. Tanssiryhmä oli saapuvia lentokoneita vastassa, ja vieraat vietiin saattueessa kylään juhlapaikalle. Kahdeksan amerikkalaista vierasta oli jo aamulla tuotu pääkaupungista Port Moresbystä Aiyuraan, ja sieltä jatkettiin suoraan Mount Tawaan. Se oli heille aika suuri muutos lyhyessä ajassa!

Juhlissa oli myös valkopartainen evankelista lähialueelta. Hän oli 1960-luvulla sanonut näille kyläläisille, että teidän tulisi rukoilla valkoista lähetystyöntekijää kyläänsä. 1970-luvulla sitten saapuikin nelihenkinen kääntäjäperhe.

Liisan äidille jouduttiin yllättäen 8. helmikuuta tekemään sydämen ohitusleikkaus, ja toipuminen oli aluksi kuin vuoristorataa. Sen vuoksi yritimme aikaistaa Suomeen saapumistamme, jolloin olisimme jättäneet suunnitellun Kiinan-matkamme väliin. Mutta koska meillä on edulliset meno-paluuliput, niitä ei enää voinut muuttaa, eikä Finnairin Bangkokin-Helsingin lennoillakaan ollut tilaa ennen 18.3. varaustamme. Jouduimme siten säilyttämään alkuperäisen matkasuunnitelmamme, ja käymme Kunmingissa, Kiinassa, vierailulla Liisan entisen työtoverin Poh Sanin luona. On ollut hyvä kuulla, että tällä hetkellä Liisan äidin toipuminen näyttää edistyvän tyydyttävästi, joten voimme lähteä matkaan aika turvallisin mielin. On myös hyvä tietää, että monet rukoilevat äidin toipumisen puolesta.

Suomen ohjelmamme sisältää alustavasti seuraavia tapahtumia:
- Pudasjärven ja Lohjan seurakuntavierailujen ajankohdat ovat vielä auki. Pystymme joustamaan ajoissa. Kuitenkin toivomuksenamme on päästä Lappiin viikoksi hiihtämään pääsiäsen ja huhtikuun lopun välillä.
- Vierailemme Kallion seurakunnassa sunnuntaina huhtikuun 29. päivänä. Silloin on seurakuntakodilla lähetyslounas.
- Wycliffe Raamatunkääntäjät ry:n vuosikokous on Tampereella lauantaina toukokuun 26. päivänä.
- Pirkkalassa tulojuhlamme on helluntaina toukokuun 27. päivänä.
- Janakkalassa tulojuhlamme on sunnuntaina kesäkuun 3. päivänä.
- Osallistumme SLS:n Lähetysjuhlille 8.- 10. kesäkuuta Hyvinkäällä.
- Heti sen jälkeen, 11.- 13. kesäkuuta menemme SLS:n orientoitumispäiville Längelmäen Päiväkumpuun.
- Nykyisten suunnitelmien ja lentolippujen mukainen lähtöpäivämme Papua-Uuteen-Guineaan on 1. lokakuuta -07.

Liisa ja Jouko Berghäll