Berghällit 21.12.2007

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua sitten marraskuisen kirjeemme; varsinkin olemme saaneet ihmetellä erilaisten luonnonvoimien myllerrystä ympärillämme.



Oron maakunnassa täältä muutama sata kilometriä koilliseen teki sykloni tuhojaan. Lähes koko maakunnan alueella oli tulvia, jotka veivät taloja mukanaan ja tuhosivat puutarhoja. Siltoja meni poikki, ja joidenkin jokien uoma muuttui. Noin 160 ihmistä kuoli, ja kymmeniätuhansia jäi kodittomaksi ja lähes ilman ruokaa. Avun perille toimittaminen viivästyi ja takkuili aika lailla.

Saman viikon sunnuntaina olimme juuri ehtineet ottaa tietokoneet ja modeemit sähkö- ja puhelinverkosta, koska näytti tulevan sade. Jouko oli astumassa verannalle kun koko ympäristö välähti kirkkaaksi, ja samalla kuului hirmuinen jysäys ja kolinaa. Yksittäinen salama iski radioamatöörinaapurimme antenniin, jonka liitokset hajosivat niin että antennijohto tuli ryminällä alas.

Ja sitten seuraavana torstaina illalla 6.7 richterin maanjäristys heilutti taloamme niin että Joukon mukaan talo keikkui kuin linja-auto 1940-luvun kuoppaisilla teillä. Tavaroita kaatui ja putoili, mutta ihmetykseksemme mitään ei mennyt rikki. Se oli voimakkain Liisan Ukarumpassa kokema maanjäristys; täällä on kyllä ollut pari isompaakin, mutta olen silloin ollut muualla.

Joulukuun alussa WRK:n toiminnanjohtaja Juha Valta vieraili täällä muutaman päivän ajan, ja pääsi sopivasti mukaan Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhliin.

Joukon uuden työjärjestelyn myötä Liisa on päässyt hyvin kirjoitustyöhön käsiksi ja saanut mauwaken kielioppia kirjoitetuksi ihan kohtalaista vauhtia.

Vaikka täällä ei olekaan samanlaista joulunalushässäkkää kuin Suomessa, viime päivinä meitä ovat työllistäneet erilaiset joulukiireet. Toistaiseksi suurin tapahtuma oli tämänpäiväinen lennoston työntekijöiden jouluateria, jossa Liisa oli organisointivastuussa. Ruokaa piti olla paljon, paikallisille työntekijöille kotiin vietäväksikin. Nyt pääsemme jo hengähtämään, vaikka kaikenlaista tekemistä vielä on. Aattoiltana meille tulee yhdeksän henkeä jouluaterialle, joka tehdään nyyttikestiperiaatteella.

Wilfrid Stinissen kirjoittaa:
"Jumalan ihmiseksi tulo on kristinuskon suurin, käsittämättömin mysteeri. Kuinka suuri Jumala voi tehdä itsensä niin pieneksi? Kuinka tämä suojaton, itkevä pienokainen voi olla 'minun Herrani ja minun Jumalani'?
Sinun ei tarvitse odottaa Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa päästäkseen varmuuteen hänen rakkaudestaan. Jumalan valtaistuimelta seimeen on paljon pitempi matka kuin seimestä Golgatalle. Kaikkein uskomattomin asia tapahtui silloin, kun Maria synnytti pienen Jeesus-lapsen!"

Tätä Jumalan suuruutta ja rakkautta ihmetellen
ja teille kaikille hyvää joulua ja siunausta uuteen vuoteen toivottaen

Liisa ja Jouko