Berghällit 1.11.2007

Paluuseemme kuului poikkeaminen Bangkokista Lounais-Kiinaan Kunmingin nelimiljoonaiseen kaupunkiin, jossa Liisan entinen työtoveri Poh San nykyään asuu. Saavuimme Suomeen maaliskuun puolivälin paikkeilla. Onneksi Liisan äidin tilassa ei ollut tapahtunut mitään pahempaa, vaikka erilaisia komplikaatioita esiintyikin.

Kiinassa meillä oli mahdollisuus tavata sekä suomalaisia että ulkomaisia tuttavia. Poh San käytti tilaisuutta hyväkseen ja vei meitä katsomaan lähialueen ja Kaakkois-Himalajan huikaisevan kauniita nähtävyyksiä, joita hän itsekään ei vielä ollut ehtinyt nähdä. Kuvassa olemme Kunmingin lähistöllä olevassa, 200 000 vuotta sitten silloisen meren pohjalle syntyneessä ”kivimetsässä”. Pistäydyimme myös Lijiangin kaupungissa, jonka vanhakaupunki kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Osuimme sinne kansainvälisenä naistenpäivänä, ja kaupunki oli täynnä hienoihin kansallis-pukuihin sonnustautuneita naisia! Tiibetiläisväestöisen Shangri-Lan kaupungista käsin – jonka nimi on otettu vasta muutama vuosi sitten – pääsimme köysiradalla vuorelle noin 5,5 km:n korkeuteen. Kävimme myös katsomassa Jangze-joen ensimmäistä mutkaa. Alueen neljästä suuresta joesta kolme – Irawadi, Salween ja Mekong – laskevat etelään ja vain Jangze kääntyy pohjoiseen ja myöhemmin itään. Yunnanin maakunnassa on monia etnisiä vähemmistöjä, ja pääsimme hiukan tutustumaan niistä joidenkin ruoka- ym. kulttuuriin.

Suomeen tultuamme vierailut seurakunnissa olivat sydämellisiä ja mieleenpainuvia tapahtumia. Oli hauska nähdä taas monia entisiä ja uusia lähettäjiä. Osallistuimme myös SLS:n lähetysjuhlille Hyvinkäällä sekä SLS:n läheteille suunnatuille kotimaan orientoitumispäiville Päiväkummussa, ja mm. atk-kursseille. Suomen Wycliffe Raamatunkääntäjien lähettien tiivis viikonloppuretriitti Ryttylässä oli myös mieleenpainuva tapahtuma.

Liisa: Koetimme mahdollisimman usein matkustaa Helsingistä Pirkkalan terveyskeskukseen katsomaan vanhempiani. Äidin toipuminen ei lähtenyt odotetusti käyntiin. Sydämen vasen puolisko oli päässyt vaurioitumaan liiaksi. Äiti kuoli heinäkuun viimeisenä päivänä. Vaikka aika oli raskastakin, oli hyvä, kun saimme olla Suomessa hänen viimeisten elinkuukausiensa ajan ja olla hänen luonaan viimeisen viikon ajan. Myös yhteys koko perheen, erityisesti sisarusteni kanssa oli todella hieno ja koskettava asia. Isä on nyttemmin siirretty terveyskeskuksesta kotihoitoon. Tätä kokeilua on kestänyt jo noin kaksi kuukautta hyvällä menestyksellä. Hänen luonaan käy kodinhoitajia 5-6 kertaa päivässä.

Jouko: Vaikka lomalle kertyikin aika paljon toimintaa, ehdimme sentään virkistäytymäänkin. Vietimme viikon Kittilässä ystävien luona hiihdellen Ylläksellä ja Levillä. Pääsin vähän laskettelemaan-kin. Kesällä meillä sitten oli poikani purjevene käytössämme ja teimme Liisan kanssa kahdestaan mm. kuuden vuorokauden juhannusretken Espoosta Loviisaan, mistä oheinen kuva. Liisa on ruorissa, nopeus 5,1 solmua ja syvyys 21,5 m. Suomenlinnan saaristo on jäämässä taakse matkalla itään.

Avioliittoleiri Kalajoella oli myös eräs kotimaankautemme kohokohta.

Koska Suomen-ajan ohjelma oli niin tiivis, ystävien tapaaminen jäi hyvin vähälle, emmekä valitettavasti ehtineet kaikkiin ottaa yhteyttä edes puhelimitse. Luotamme kuitenkin siihen, että ystävyys siitä huolimatta säilyy, ja että seuraavan kerran Suomeen tultuamme voimme taas tavata niitäkin, joita nyt emme onnistuneet näkemään.

Jouko: Palasimme työpaikallemme Ukarumpaan lokakuun alkupuolella. Sopimuksen mukaan teen lennostossa vain puolipäivätyötä ja hoitelen iltapäivisin talouteen ja muihin paperitöihin (SLS ja SIL) liittyviä asioita kotona. Avustan kenttätoimintojen johtajaa aamuisin ja aloitan työt klo 6 ja lopetan normaalisti klo 11. Järjestely on hyvä meille, mutta lennoston työt vaatisivat mielellään kokopäiväistä paikallaoloa. Töihini kuuluu myös uusien Raamattujen käyttöönottojuhlallisuuksien lentojärjestelyt, sekä tarjousten ja erilaisten selvitysten tekemistä.

Liisa: Minäkin olen päässyt vähitellen työhöni käsiksi. Nyt kun uusi tietokone ja uudemmat ohjelmat on ajettu sisään ja kirjoitustyössä käyttämäni mallipohjan ongelmat on saatu ratkaistua, mauwaken kieliopin kirjoittaminen on taas päässyt käyntiin. Ensi viikolla autan yhdessä työseminaarissa, ja teen myös kielioppikonsultointia tarpeen mukaan.

Alla olevassa kuvassa on mauwakelaisia torilla. Jos ja kun muistatte meitä rukouksissanne, muistattehan myös heitä?

Lämpimin terveisin Liisa ja Jouko