Berghällit syyskuussa 2006

Jouko: Lensimme toukokuun 22. päivä Cairnsiin Australiaan hoito-, lepo- ja työlomalle. Minulle tehtiin nivustyräleikkaus molemmille puolille. Ne hoituivat yhdellä nukutuksella, samoista rei’istä ja samalla toipumisella eli siis siinä suhteessa edullisesti. Yhden yön vietin sairaalassa ja sitten kotiin ja kävelemään. Pyöräillä ja uidakin sai, mutta tavaroita ei saanut nostella ainakaan kuuteen viikkoon. Työni lomassa joudun aina välillä nostelemaan tavaroita koneisiin ja koneista – siitä ne vaivat alun perin tulivatkin. Yllä mainittu kuuden viikon toipumisaika on huomattavasti pidentynyt, kun en oikein ole malttanut olla nostelematta tavaroita ja työntelemättä lentokoneita tarvittaessa.

Lepo oli tarpeen, ja Cairns oli ihanteellinen paikka siihen. Lämmin ilmasto, kauniit maisemat ja pikkukaupungin levollinen elämäntyyli auttoivat rauhoittumaan ja pääsemään irti työpaineista.

Kerroimme edellisessä kirjeessä SIL-järjestömme Papua-Uuden-Guinean toiminnan 50-vuotisjuhlista. Ohessa kuva paluumatkaltani 15.6. KingAir -koneesta johon salama tammikuussa iski. Lentäjäkin, Will Benning, on sama kuin silloin. Tässä hän tarjoaa sipsejä kääntäjä Alex Vincentille. Alex tuli tänne 50 vuotta sitten ja toimii yhä raamatunkäännöstyössä vaimonsa Loisin kanssa tairoran kielen parissa.

Liisa: matkustin Cairnsista kahdeksi viikoksi Canberraan hakemaan lisätietoja kielioppityötäni varten Australian Kansallisyliopiston kirjastoista. Yliopisto on kansainvälisen arvion mukaan Australian paras, ja sillä on laaja lounaisen Tyynenmeren alueen kielten kirjasto. Canberrassa oli talvi ja lämpötila kävi jopa nollan alapuolella. Mutta matkalla yliopistolle nautin puiston erilaisista eukalyptuspuista ja linnuista. Nurmikolla nokki pari-kolmekymmentä kakadua ja toinen mokoma rääkyi lähipuissa; ruusukakadujakin näkyi paljon, ja muita papukaijoja jokunen. Osallistuin myös Canberran suomalaisen seurakunnan tilaisuuksiin, mm. juhannusjuhlaan talvi-illan pimeydessä!

Cairnsista hankimme tietokoneeseeni puheentunnistusohjelman, joka on kuin sanelukoneen ja konekirjoittajan yhdistelmä. Voin sanella englanninkielistä tekstiä mikrofoniin, ja kone kirjoittaa sen! Virheitäkin toki tulee, mutta ne vähenevät sitä mukaa kun ohjelma ja minä opimme paremmin toistemme tavoille. Varsinkin mauwaken kieliopin kirjoittamisessa se on ollut aivan uskomaton apu, ja olen siitä kiitollinen päivittäin. Ranteet ja sormet pääsevät vähemmällä, ja kirjoittaminen nopeutuu.

Mauwakenkielinen kyläsisareni Wadayak, joka opiskelee raamattukou-lussa, tuli meille lomallaan pariksi viikoksi heinäkuussa. Hän sopeutui hyvin elämään meillä, ja oli mukava pitkästä aikaa jutella kunnolla hänen kanssaan. Sudokujakin hän opetteli, kunnes sai ideasta kiinni. Koska hän muutenkin luki meillä ollessaan jonkin verran, annoin hänelle katsottavaksi mauwaken kieliopin käsikirjoitusta. Hän luki sitä innoissaan tuntikaupalla! Hänestä oli hienoa että hänen kielestään kirjoitetaan kuvausta, jollaisia on kirjoitettu enimmäkseen vain isommista kielistä. Minua rohkaisi suuresti että vaikka Wadayak ei ole kovin ”akateeminen tyyppi” hän pystyi ymmärtämään tekstiä.

Jouko: Lennoston toiminnan pääperiaate on, että raamatunkääntäjien kylämatkojen ja heidän materiaalikuljetustarpeidensa eteen tehdään kaikki voitava. Etenkin vanhempia lentäjiä ei voi olla ihailematta. Heillä on pitkä kokemus maasta ja he joutuvat joskus hoitelemaan kääntäjien ja paikallisten kyläläisten välisiä suhteitakin, etenkin silloin kun naispuoliset, yksinään toimivat kääntäjät tarvitsevat miehistä tukea konfliktitilanteissa.

Syyskuussa päättyvän tilivuoden lentotuntiennuste on 3200 tuntia. Budjetin arvio oli 2800 tuntia. Osa kasvusta on helmi-huhtikuun ajalta, jolloin pienkoneilla lennettiin kaikki lennot toisen isoista koneista ollessa kolme kuukautta korjattavana ja toisen kaksi kuukautta perushuollossa. Yksimoottorisilla Cessna-koneilla lennetään keskimäärin 50 tuntia viikossa, isommilla vähän vähemmän.

On kolmen Uuden testamentin käyttöönottojuhlan aika. Ensimmäinen oli Sune ja Britt Cederin kieliavustajineen työstämän deduankielisen UT:n käyttöönottojuhla 16.9., toinen on tabonkielisen UT:n 1.10. ja kolmas on Arjen ja Maija Lockin abaunkielisen UT:n 12.10. Britt Ceder ja Maija Lock ovat suomalaisia. Kahden jälkimmäisen juhlan valmistelukuljetukset ovat menneillään. Mutta (lennoston kannalta) kaikkein tärkein ovat kuljetukset molemmin puolin juhlapäivää. Silloin toivotaan hyvää lentosäätä, jotta niin ulkomaalaiset kuin maassa asuvatkin vieraat pääsevät juhliin. Itse juhlat ovat värikkäät perinteisine tansseineen ja lauluineen. Deduan juhlat onnistuivat lentojen kannalta. Mukana oli kahdeksan vierasta Ruotsista. MAF:n iso kone vei parikymmentä Ukarumpan osanottajaa 15.9. aamulla; heidät haettiin kotoaan vielä pimeällä kello viisi. Kaksi päivää myöhemmin. he saapuivat takaisin Ukarumpaan jo klo 8:20. Minäkin nousin parina aamuna jo klo 4-4:30, normaalin viiden sijasta.

Meillä oli juuri paikallisen lukion 30-vuotisjuhlat, joista panen mukaan pari kuvaa. Toisesta saa vähän käsitystä, millaisia asuja UT:n käyttöönottojuhlien esiintyjillä voi olla, ja toisessa on Asaron mutamiehiä. He menivät tarinan mukaan suohon vihollisia pakoon, ja heidän noustessaan sieltä tämän näköisinä ylös viholliset luulivat heitä kuolleiden hengiksi ja pakenivat kauhuissaan.

Liisa: Minua oli pyydetty yhdeksi puhujaksi naisten retriittiin, jonka aiheena oli rukous. En tiedä mitä kuulijat puheestani irti saivat, mutta itselleni sen valmistelu antoi paljon. Ohessa joitakin ajatuksia: tuttuja asioita mutta sellaisia joista ainakin minä tarvitsen muistutusta uudestaan.
• Rukous ei ole menetelmä, jolla saan Jumalan tekemään jotain, vaan olemista Hänen kanssaan.
• Kun vietän aikaa rakastamani ihmisen kanssa, joskus puhun paljon, joskus vähän, toisinaan en lainkaan – miksi sitten Jumalan kasvojen edessä ollessa pitäisi koko ajan puhua, ja jollain tietyllä tavalla? Hiljaa oleminen ja kuunteleminen on usein tärkeämpää – mutta myös vaikeampaa.
• Koska me ihmiset olemme erilaisia, meidän tapamme kommunikoida, myös rukouksessa, on erilainen. Voimme silti oppia toinen toiseltamme ja arvostaa toistemme erilaisia tapoja.
• Rukous on etuoikeus, ei velvollisuus. Ajattele: koko maailmankaikkeuden Luoja, ylläpitäjä ja pelastaja haluaa viettää aikaa sinun kanssasi ja kuunnella mitä sinulla on sydämelläsi!
• Tärkeintä rukouksessa on, että olen aito: että todellinen minäni tulee todellisen Jumalan eteen.

Jouko: Egue Molong, lennoston taloustoimiston toinen naispuolinen virkailija ja kansallista käännöstyötä tekevän papin vaimo, sairasti syöpää ja kuoli lauantaina 9.9.06 Laen kaupungin sairaalassa. Viikkoa aikaisemmin joukko työtovereita ja sukulaisnaisia meni katsomaan ja rohkaisemaan Egueta, mutta tämä olikin rohkaissut heitä. Hän oli myös jutellut paljon syöpäosaston muiden potilaiden kanssa, ja hänen kuoltuaan eräs potilastoveri sanoi, että hänkin haluaisi uskoa Jeesukseen niin kuin Egue.
Sukulaisia ja ystäviä lennostosta ja muualta Ukarumpasta lähti jo sunnuntaina Laeen, mutta osa meni myöhemmin keskiviikkoaamuna pidettyihin hautajaisiin. Ennen hautajaisia ollaan koossa ja usein itketään suureen ääneen. Hautajaistenkin jälkeenkin ollaan vielä yhdessä surevien kanssa.

Täytin juuri tarkat kaksi kolmasosavuosisataa (66v 8kk). On ollut ihanaa saada kokea vielä tällainen elämä välivuosien hiljaiselon jälkeen. Olen lukenut Wilfrid Stinissenin kirjaa ”Ikuisuus keskellä aikaa”. Ikuisuus on tässä hetkessä juuri nyt. Jumalankin voi kohdata vain tässä hetkessä – ei silloin, jos itse elän koko ajan menneessä tai tulevassa. (Aikakin saa uusia ulottuvuuksia maassa, jonka keskiosan vuoristossa kansat elivät kivikaudessa vielä 1930-luvulla, mutta jossa tutkijoiden mukaan on osattu viljellä maata jo 10.000 vuotta.)

Jos haluatte tutustua lähemmin Papua-Uuden-Guinean ihmisiin ja täällä tehtävään raamatunkäännös-työhön, suosittelemme juuri ilmestynyttä norjalaisen Sigmund Evensenin elävästi kirjoittamaa kirjaa ”Salatut sanat”. Sen on kustantanut Wycliffe Raamatunkääntäjät ja Päivä Oy.

Viime aikoina olemme keskustelleet sekä täällä että Suomen Lähetysseuran esimiehemme kanssa mahdollisesta tulosta takaisin vielä yhdelle työkaudelle. Tämä työkautemme päättyy ensi helmikuussa ja Suomeen olemme tulossa maaliskuussa. Niistä jatkosuunnitelmista tarkemmin ensi kirjeessä, kunhan itse ensin tiedämme enemmän.

Lämpimin terveisin
Liisa ja Jouko

P.S. Muistattehan, että meille ei voi lähettää yli 500Kb:n (eli puolen megan) kokoisia viestejä?